perjantai 17. elokuuta 2018

Kirja #3: Michael Lewis - Sinne ja takaisin. Kriittinen matka velkakriisimaihin


(Tietokirja. Karisto 2012)

Olen tänä keväänä aiemmin lukenut muutaman talousjournalisti Michael Lewisin kirjoittaman kirjan. Ennen tätä kirjan The Big Short, joka käsitteli USA:n subprime-velkojen johdannaisia vastaan "pelanneita" eli shortanneita pörssisijoittajia. Sattumalta lentokoneessa näin myös kirjasta tehdyn elokuvan. En kyllä täysin ymmärrä miksi leffa oli tehty ja siihen saatu pääosiin mm. Brad Pitt, Christian Bale ja Ryan Gosling. Ehkäpä siksi, että Brad Pitt oli mukana vielä menestyneemmässä Lewis-filmatisoinnissa Moneyball, joka taas kertoo baseball-joukkueesta, joka perusti menestyksensä tilastoihin.

Mutta nyt lukuvuorossa oli siis Sinne ja takaisin. Kirjassa Lewis vierailee Islannissa, Kreikassa munkkiluostarissa, Irlannissa, Saksassa ja lopulta Arnold Schwarzeneggerin luona Kaliforniassa. Kirja kertoo hulvattoman hauskasti mutta siis oikeastaan tragikoomisesti velkakriisien synnystä edellä mainituissa maissa. Islannissa maa meni sekaisin ja vararikkoon kun kaikki alkoivat pystymetsästä pankkiireiksi, Kreikassa koko yhteiskunta rakentuu erilaiselle filungille ja sille ettei veroja nyt vaan jakseta maksaa. Toisin kun muualla Irlannissa kaikki menettivät rahansa. Saksassa kun omassa maassa ei pystynyt tekemään hölmöyksiä niin pankit sijoittivat Yhdysvaltoihin. Kaliforniassa Raaka-Arska yritti vaikuttaa asioihin, mutta lopulta kansa joka hänet kuvernööriksi äänesti ei halunnutkaan uudistuksia.

Lewisin kerrontatapa on hauska ja kirjan lukee nopeasti raskaasta perusaiheesta huolimatta. Kuvaukset Irlannin munamiehestä, islantilaisista kalastajista, Arskan liikennekäyttäytymisestä, saksalaisten kakkafetisseistä ovat hulvatonta luettavaa, koko surkuhupaisasta Kreikka-osiosta puhumattakaan. Täytynee ottaa työn alle loputkin puuttuvat Lewis-kirjat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirja #6: Harri Kalha - Unohtumattomat äänet : jazzin suuret naislaulajat

(Tietokirja, Like 2018) Ei, en itse kuuntele juuri lainkaan jazzlaulua. Silti tartuin Harri Kalhan alkuvuodesta ilmestyneeseen järkälees...