Ei, en itse kuuntele juuri lainkaan jazzlaulua. Silti tartuin Harri Kalhan alkuvuodesta ilmestyneeseen järkäleeseen (527 sivua) kiinnostuneena hyvien arvostelujen ansiosta. Kalhalle aihepiiri oli uusi vaikka hän on aiemmin kirjoittanut kaikenlaista Tom of Finlandin taiteesta Kokottien kultakauteen.
Kirjan rakenne on seuraavanlainen: Kalha käy läpi naisjazzlaulajia nimi kerrallaan alkaen merkittävimmistä (Billie Holiday, Ella Fitzgerald ja Sarah Vaughan), joille omistetaan pidemmät luvut tullen kohti nykyaikaa ja vähemmälle tekstille jääviin nimiin. Tosin 50-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ja eurooppalaiset eivät ole mukaan mahtuneet.
Kirjasta on helppo nopeasti havaita Kalhan mieltymys LP-formaattiin siitäkin huolimatta, että kirjan aihepiirin esittäjien levytykset ovat usein kokoelmia eri aikakausien jazzstandardeja. Onhan jazzlaulu siinä mielessä kuin Seinäjoen tangolaulajat: esittäjät eivät useinkaan tule tunnetuksi omista numeroistaan vaan klassikkosävelmien tulkinnoista.
Kalha sivuuttaa laulajien elämäntarinat lyhyillä maininnoilla siellä täällä, lähinnä ne nostetaan esiin tukemaan analyysia laulajattaren tulkinnoista. Eli sillä tavalla tietokirja tämä ei ole. Vaan kirjassa Kalha käy artistin tuotantoa läpi nostaen sieltä omasta mielestään helmiä ja kuuntelemisen arvoista tavaraa. Tätä ryydittämään hän on koostanut erilaisia listoja tueksi musiikkiin tutustuvalle. Tsekkaa edes nämä.
Edellä mainituista syistä kirja ei ole ei-jazzdiggarille kovin mielenkiintoista luettavaa. Jokaisen auki kirjoitetun biisin mukana pitäisi olla pätkä musiikkia, mutta liki kuusisataa sivua on aivan liian työläs projekti tällaiselle. Kirjan aihepiiri sopisikin paljon paremmin kuunnelmasarjaksi tai podcastiksi.
