Jenni Vartiainen ei millään muotoa kuulu siihen musiikkiin, jota kuuntelisin aktiivisesti. Minua kuitenkin kiinnosti tsekata onko Vartiainen keksinyt jotain uusia temppuja, onhan edellisestä Terra-albumista aikaa peräti viisi vuotta. Niin, hän on Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä artisteja, mutta yllättäenkin 11 vuodessa ilmestyy nyt vasta neljäs pitkäsoitto.
Monologi on jo muodoltaan erikoinen. Turvasana-single ilmestyi jo joskus 2017 alkuhaminoissa, sen jälkeen on tullut ulos kait kolme muuta singleä (joita en ole aiemmin kuullut). Lopullisessa paketissa on vain yhdeksän biisiä kokonaismitaltaan vaivaiset 31 minuuttia. Aletaan olla vanhan ajan vinyylimitoissa. Liekö syynä se, että kappaleet ovat pääosin Vartiaisen omia sanoituksia. Ja "uusi levy" on siis Vartiais-faneille yli puolelta mitaltaan jo tuttua tavaraa.
Levyn on tuottanut Jurek Reunamäki, joka on "modernisoinut" ennen Jenniä Antti Tuiskua ja Eriniä. Elektropoppivaikutteet ovat siis mukana Monologilla, kuitenkin melko luontevana mattona, ei kovin vaivaannuttavana muutamaan kohtaa lukuun ottamatta. Biisit ovat melko poppimaisia selkeine moderneine biitteineen. Jenni Vartiaisen tuotannon menestyksen kulmakivet, eteeriset ballaadit loistavat poissaolollaan. Ellei sellaiseksi lasketa Monologin eniten "vartiaismaista" kappaletta 'Väärään suuntaan', joka on osittain Jenni-pastissi.
Suurimman osan sanoituksista Vartiainen on tälle levylle siis tehnyt itse. Tematiikka pyörii vahvasti parisuhdedramatiikan ympärillä ja siis eroahdistuksessa. Keltaisesta lehdistöstähän saimme lukea Vartiaisen erosta tuottaja Jukka Immosesta. Ilmeisesti uusi kukoistava suhden rahkamiljonääriin on vasta seuraavan albumin aihe. Saa nähdä miten Monologi tulee menestymään kaupallisesti. Takana ovat kuitenkin viisinkertaista platinaa myynyt Seili ja tuplaplatinistit Ihmisten edessä ja Terra. Monologi on taitavaa, mutta paikoin yhdentekevää kuin radioiden ohjelmavirtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti